Joskus kakkujen teko on raskasta, kuten tässäkohtaa...
Tein leivonnaiset pienen Lumi-Liljan hautajaisiin. Tämän kakun
yritin toteuttaa vanhempien toiveiden mukaiseksi, sillä halusin tehdä
sen mihin pystyin auttaakseni suuressa surussa.
Lapsenlapsia meillä on jo lähes joka sormelle, rakkaita ja ihania jokaikinen.
Pikkuinen Lumi-Lilja ei yltänyt ihan tänne asti vaan enkelin tehtävä
vei pienen juuri hetkeä ennen syntymää. Elämän tarkoitusta on joskus
äärettömän vaikea ymmärtää.
Voimia vanhemmille ja koko perheelle suuressa surussa! <3
VastaaPoistaÄiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.
Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.
Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.
Äiti, katso, kuinka kasvan!
Kuule, kuinka kohisen!
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.
Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.
Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
Anna-Mari Kaskinen
Tuhannet kiitokset kauniista runosta, noinhan se on <3, Pikku prinsessa on aina täällä...
Poista:( Ei muuta... :(
VastaaPoista